Sukuseuran historiaa
Kojo-sukuseura ry on saanut alkunsa lappeenrantalaisen Leo Kojon kutsusta vuonna 1984. Leo etsi puhelinluetteloista ynnä muualta Kojo-nimisiä henkilöitä, ja pyysi heitä yhteiseen tapaamiseen Karjalan Lomahoville Parikkalaan. Päätettiin kokoontua aina kahden vuoden välein. Kokoontumispaikkoina ovat olleet edellisen lisäksi Parikkalan Oronmylly, Ruokolahdella Saimaan lomahovi ja opisto, Lappeenrannassa Marjolan lomakeskus, Tampereen musiikkiopisto, Iitin Perheniemen opisto, Savonlinnan opisto ja Loimaan opisto.
Kun tapaamisissa olleiden nimet kerättiin listalle, havaittiin, että kojolaisten esi-isät ovat lähtöisin monelta eri paikkakunnalta. Yhteistä alkukotia ei ollut tiedossa. Vähitellen alettiin tehdä varsinaista sukututkimusta Kojoista. Vuonna 2008 varmistui DNA-tutkimuksella, että ainakin viidellä eri Kojo-suvulla on yhteinen esi-isä. Kurkijoen Tervun ja Lapinlahden, Parikkalan Lamminkylän ja Änkilän sekä Ruokolahden Sutelan Kojot polveutuvat samasta henkilöstä.
Vuonna 2000 perustettiin Kojo-sukuseura, ja seura haettiin yhdistysrekisteriin. Seuran rekisteröinnin jälkeen vuosikokouksia on pidetty joka kesä ja varsinaiset kaksipäiväiset sukujuhlat pidetään joka toinen vuosi. Sukuseuran kokoukset ovat vetäneet 50-120 henkeä vuosittain.
Sukujuhlat ovat noudattaneet tiettyä linjaa. Virallisen vuosikokouksen lisäksi sukua selvitellään, tutkimuksia esitellään, uusia jäseniä toivotetaan tervetulleiksi, joukosta poistuneita muistellaan, sankarivainajia kunnioitetaan, jumalanpalvelukseen osallistutaan musiikkiohjelmin ja tekstinluvuin, retkeillään, tutustutaan kokouspaikkakunnan nähtävyyksiin, arpajaisia pidetään, vietetään hauskaa ja/tai tunnelmallista iltaa saunoen ja uidenkin sekä nautitaan hyvästä ruoasta ja seurasta. Onpa ollut kirkkokonserttikin Ruokolahdella Porin Kojon muusikkoperheen toimesta. Ohjelmaa on toistaiseksi löytynyt omasta takaa. Mitähän tehtäisiin jatkossa?
Kojo-sukuhaaroja
Suomalaisten Kojojen ”alkukoti” ei ole toistaiseksi tiedossa.
Kurkijoen kihlakuntaan ovat ensimmäiset Kojo-nimiset henkilöt tulleet ruptuurisotien jälkeen 1660-luvulla. (Kuujo Erkki, Immonen Toivo, Puramo Eino: Kurkijoen kihlakunnan historia. Pieksämäki 1958, s. 150). 1600-luvulla syntyneitä Kojoja on useissa karjalaisissa pitäjissä. Ikävä kyllä viralliset lähteet, kuten kirkonkirjat ovat tallella vasta 1700-luvun puolelta. Väestöluetteloissa ja maakirjoissa on talon isännän ikä merkitty vuosina, ei tarkkana aikana. Koska suvuissa saman nimisiä henkilöitä on useita, jää henkilöiden keskinäinen sukulaisuus usein päätelmien tai arvailujen varaan. Käkisalmen läänissä ei vuoden 1724 väestöluettelossa eikä 1725 maakirjassa ollut Kojoja, mutta 1754 väestöluettelossa olivat Kojon perheet Parikkalan Änkilän ja Koitsanlahden kylissä.
Vanhimpia Kojoja Etelä-Karjalassa 1600 – 1700-luvuilla:
Antrea: Kuolleiden luettelossa on Erasmus Kojon leski Liisa, joka kuoli 68-vuotiaana ja haudattiin 12.3.1806.
Hiitola: Helga Kojon ja Lauri Jakosen tytär Liisa, s. 13.5.1702. Anna Kojo (Rippikirjassa 1717 – 1736).
Jaakkima: Pärttyl Laurinpoika Cojo, s. 1690, on Kurkijoen Lapinlahden kylästä lähtöisin. Paavo Kojo Kumolasta on vihitty Hiitolassa 6.4.1708 Anna Petterintytär Vehviläisen kanssa.
Jääski: Tuomas Niilonpoika Kojo ja Anna Jakonen on vihitty 27.12.1700.
Kaukola: Vanhimpia Kojoja ovat Antti, s. 1680 ja Esko, s. 1687. Heidän sukunsa jatkuu 1700-luvun lopulla Kaija -nimisenä asuinpaikan, Kaijansaaren ja Kaijanmäen mukaan.
Kurkijoki: Ihojärvi: Nuutti Kojo, s. 1690. Lapinlahti Juho Kojo, s. 1689, Juhon veli Pärttyl kojo, s. 1692. Rahola Juho Kåijo s. 1649. Tervu Nuutti Kojo s. ennen 1652.
Vätikkä: Juho Kojo, s. n. 1670, Juhon veli Paul Kojo, s. 1682. Johannes, s. 1694 ja Juho s. ennen 1698.
Parikkala: Koitsanlahti Erasmus Kojo, s. 1704 Änkilä Hannu Kojo 1684. Riitta Kojo, s. 1694.
Ruokolahti: Sutelan Antti ja Mikko, Mustakulkulan Sven, Vehviälän Lauri ja Suikkalan Antti Kojot asuivat ainakin 1700-luvun alussa Ruokolahdella. Sutelan Antin kerrotaan tulleen 1600-luvulla ”Ruotsin puolelta.” Antti on ollut Ruotsin kuninkaan sotajoukoissa ja saanut palkkioksi Sutelan Kojon tilan.
Cojo, Kåijo, Kåjo, Kojo
Kojo-nimellä on vuosisatojen aikana ollut useita kirjoitusasuja, jotka vähitellen virallisessa tekstissäkin ovat muodossa Kojo.
Yleissana Kojo on peräisin keskiajalta, mahdollisesti jopa pakanuuden ajalta. Kojo on merkinnyt kylmää viimaa. Lapsi, joka syntyi viiman aikana, tuli olemaan Kojo. (A.V. Koskimies, ent. Forsman).
Lisänimenä kojo on ollut hoikka, luiseva, pitkä, iso tai kömpelö ihminen. Iitissä on pitkäkaulaista sanottu kojokaulaksi. Korpilahdella kuikkaa on sanottu kojoksi.
Paikanimenä kojo on Kannaksella tunnettu suurena tai korkeana kohteena.
Kojo, Kojola ja Kojonen paikannimillä katsotaan olevan yhteyttä henkilönimeen Kojo. Sen sijaan länsisuomalainen Ylikojola on kehittynyt sukunimeksi talonnimestä (Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala: Sukunimet. Keuruu 1992, s. 211).
Kojo/Kojola -nimisiä kyliä on mm. Alastarossa. Alahärmässä, Forssassa. Juuassa, Karkussa, Lapualla, Loimaalla, Pihtiputaalla ja Tammelassa.
Kurkijoen Vätikän kylässä, Laatokassa on Kojon saari, kapeahkon Kojon salmen erottamana mantereesta. Saari on ollut erittäin suosittu vapaa-ajanviettopaikka jo 1800-luvulla. Sinne kulki muun muassa Pietarista useita laivavuoroja päivittäin.
Vanhin tieto Kojo-nimestä lienee 1200-luvulta Tyrvään Kojolasta. 1500-luvulla edelleen Tyrvään Kallialan kirkon tileissä on mainittu Kojola. Loimaan käräjillä on 1500 – 1552 käsitelty Kojon, Kojolan tai Kojonperän asukkaiden asioita. Lautamiehenä on ollut Koijon Knuth Aruedhson 1550 ja tuomittuna Knutt Koiio 1551 sekä Joha Koijoltha (ablatiivimuoto), Koiolan Clemet 1551 ja Koijonperän Michell 1552. (Mikkonen- Paikkala: Sukunimet, s. 211)
Kommentit